Toksovan
seurakunnan neuvoston puheenjohtaja Antti Silvast muistaa
Antti Silvast on syntynyt v.
1929 Toksovan pitajan Hiittolan-kylässä talonpojan perheessä. Lapsena
hän perheine oli usein kirkossa ja muisti hyvin Toksovan kirkon
1930-luvulla, seurakunnan viimeisen pappin Juhana Vaarosen, jonka
karkoitettiin Suomeen v. 1936. H-nen isoisänsä (myös Antti Silvast) oli
rikkaana talonpoikana mutta allistui neuvostovaltaan sanoen, että jokainen
valta on saanut Jumalasta. Antti Silvast on kertonut,
että entinen Hiittolan-kylä oli iso ja laaja. Siellä oli ollut kolme
pientä kolhoosia joita nimettiin Luoto, Voima ja Savutus. v. 1942
perheensä kuin kaikki inkerinsuomalaiset karkoitettiin Inkerista. V .
1955 asti hän asui Tiksissa Pohjoisen Jäämeren rannalla. Siellä
kuolivat paljon ihmisiä.Mutta ei saa ottaa pois
uskontoa. Inkeriläiset kotona juhlittiin Joulun ja Pääsiäsen, lukivat
Raamatun. Sen avulla säilytettiin suomenkielentaidon. Stalinin kuoleman
jälkeen Antti palasi kotiseudulle. Muutama vuosikymmentä luterilaiset
pitivat hengelliset kokoukset vain omakotitaloissa tai hautausmaalla,
jossa miliisi joskus esti heitä.
V. 1978 lähtien hän oli
Pushkinin seurakunnan jäsenenä, osallistui aktiivisesti kirkon toimintaan.
v.v 1978-1989 Pushkinin kirkko oli yksinaisenä koko Inkerissä.
Nyt hän on Toksovan seurakunnan
neuvoston puheenjohtaja. V.
2004 hän täytti 75 vuotta.
Melkein 40 vuotta Antti toimi Toksovan palokunnalla. Hänellä on poika ja
tytär, nelja lastenlapsia.
Kaikista kiitän Jumalan ! - sanoi
Antti Silvast kertomuksensa lopettaen.
Haastattelu Antti Pyykkönen
Minä palasin Inkeriin,
kotimaahan !
Kertoo
Lemppaalan kappeliseurakunnan kateketti Antti
Savolainen
Olen
syntynyt Siperiassa Irkutskin aluella v. 1969. Oli sotapalveluksessa ,
toimu 6 vuotta miliisissa. Sen jälkeen osallistui sosialiseen täihän, oli
jotakin aikaa rahaston johtajana. V.1999 olen kofirmoittu luterilaisessa
kirkossa. Osallistuin Usolje-Sibirskoen seurakunnan perustamiseen. V 2002
tulin Inkerin liiton Irkutskin järjestön puheenjohtajaksi. Kolme vuotta
sitten meni naimisiin. Meillä on kahdenvuotias poika Juhani. Tänne
Inkerinmaan palasin sydämen kutsun mukaan vaimoine ja poikaine .
Sellainen unelma oli aina. Minun vaari ja mummo olivat kotoisin
Kolppanasta. Ensin meillä oli paljon vaikeuksia uudessa paikassa jossa ei
kukaan odotanut meitä. Mutta minun kutsuttiin toimia Lemppaalassa. Kelton
opintokeskuksessa opiskelun jälkeen nyt minä pidän jumalanpalveluksia
Lemppaalan kirkossa.
Haluaisin myös kiitää Eero Pellisen ja Pietarin Inkerin Liiton toimiston
työntekijoita avutamishalustansa.
Haastatelu Antti Pyykkönen
|